Kolmen alakouluikäisen pojanvesselin äiti, työkaverini, kertoi maanantaina kahvihuoneessa viikonlopun kuulumisia. Perhe oli ollut mukana järjestämässä alakoulun yhteistä kirpputoritapahtumaa, ja pojista varsinkin vanhin oli varsin innoissaan mahdollisuudesta ansaita omalla kirpputoripöydällä muutama euro. Päänvaivaa aiheutti vain se, mistä tavaroista tai leluista omista asioistaan tarkka poika olisi valmis luopumaan. Keskustelun lopuksi äiti jäi tyytyväisenä siihen käsitykseen, että joitakin omia vanhoja leluja poika sitten oli valmis hinnoittelemaan myytäväksi. Kiireinen lauantaipäivä vei äidin huomion muihin asioihin ja sunnuntaiaamuna sitten alettiin kirpparitavaroita siirtää autoon. Pahvilaatikoissa tavarat matkasivat kirpparipaikalle, ja vasta siinä vaiheessa kun vanhin poika purki omaa laatikkoaan, äiti huomasi, mitä tavaroita oli pojan piikkiin myyntiin menossa. Siistiin ja edustavaan lelurivistöön hintalappujen kera päätyi iso määrä pikkuveljien leluja! Mukana olevat pikkuveikat hoksasivat , mitä oli tapahtumassa ja siinä silmänräpäyksessä kolmen veljeksen kesken oli painiottelu ja nokkapokka täydessä käynnissä. Loppupäivä sitten menikin sen selvittelyssä, mikä lelu kuului loppujen lopuksi kenellekin , ja kenen luvalla niitä sai rahaksi muuttaa. Selviteltiin siinä sitten sitäkin, että kenen pieni nyrkki osui ensimmäiseksi kenen pieneen nenään ja oliko se oikeutettua vai ei. Isoveli oli vakaasti sitä mieltä, että aikuiset eivät todellakaan ole reiluja ja puhuvat, mitä sylki sattuu suuhun tuomaan.
Terapiatyttö tuli maanantaina viikottaiseen tapaamiseen varsin kuohuksissaan ja tohkeissaan valmiina kertomaan viikonlopun tapahtumista. Tyttö oli edellisenä perjantaina muutaman kaverin kanssa päättänyt hieman juhlia; 15 –vuotiaan nuoren naisen elämässä tämä juhliminen tarkoitti alkoholin nauttimista puiston siimeksessä silläkin uhalla, että siitä alaikäisenä voisi seurata ikävyyksiä. Tytöt panivat yhteiseen ”viinakassaan” rahaa lähes 100 euroa ja hakijaksi värvättiin viinakaupan kulmilta löytynyt keski-ikäinen mies. Mies otti rahat, lähti kohti viinakauppaa ja sen tien sitten hävisikin viinakaupan viereisen ostoskeskuksen ovesta sisälle. Tytöt turhaan odottivat juomiaan, tai rahojaan, takaisin ja aikansa kiroiltuaan päättivät soittaa poliisille ja kertoa, että tuntematon keski-ikäinen mies oli heiltä varastanut lähes 100 euroa rahaa. Kiukkuinen ja poliiseihin tunteella vetoava nuorten naisten joukko vakuutti poliisin siitä, että vääryys oli tapahtunut. Poliisi lupasi rahojen kanssa kadonnutta miestä kiinnisaadessa vakavasti jututtaa ja rahat takaisin saataessa tytöille palauttaa. Poliisi tosin jututti myös vakavasti tyttöjä; otti yhteyttä tyttöjen vanhempiin ja teki lastensuojeluilmoituksen. Terapiatyttö totesi syvällä ja vakaalla kokemuksen rintaäänellä, että aikuisiin ei todellakaan ollut mitään luottamista ; ei missään asiassa eikä missään tilanteessa.
Taitaa olla yksi aikuisena olemisen haastavimpia asioita suhteessa lapsiin ja nuoriin, että osaisi toimia edes joskus heidän varauksettoman luottamuksensa ansaiten.
