KRIISIKIRJAN KIRJOITTAMISTA KESKELLÄ KESKI-IÄN KRIISEJÄ

Nuori ja mieli – koulu mielenterveyden tukena (Tammi 2010) on kirja, jota kirjoitettiin lähes kaksi vuotta. Se on myös olemassa oleva todiste siitä, että omaa päivittäistä työtä voi muotoilla muille ihmisille ymmärrettäviksi sanoiksi. Kirja on toteutunut unelma siitä, että työssä opitusta on mahdollista tehdä teoriaa ja kirjoista opituista teorioista on mahdollista tehdä käytäntöjä arkeen. Kirja edustaa kaikessa yksinkertaisuudessaan keski-ikäisten naisten tahdonvoimaa, halua ja kykyä toimia määrätietoisesti silloinkin, kun työelämä ja omaelämä on jatkuvassa muutosten ja uusien haasteiden turbulensissa. Yllättävä avioero, pitkän seurustelusuhteen äkillinen päättyminen, läheisen odottamaton menehtyminen, viikot perheestä erillään opintojen takia, lapsen lukio-opintojen kariutuminen, ensimerkit ”tyhjästä pesästä”, mummous ja erilaiset ikääntymisen merkit kropassa ja voinnissa – siinä ihan vaan muutama esimerkki siitä, mitä neljän keski-ikäisen naisen elämään mahtuu arkipäivän pyörityksen lisäksi kahden vuoden aikana. Ensin oli runko ja paljon hienoja ajatuksia siitä, mitä kaikkea kirjaan on välttämätöntä kirjoitettava. Sitten oli yli vuoden mittainen kaaos, jona aikana kirjan kirjoittajat, kustannustoimittaja, aikataulu, kohderyhmä, sisältö ja kantavat teemat muuttuivat. Itse asiassa ainoa asia , joka oli pysyvää, oli neljän naisen ajoittaiset tapaamiset. Tapaamisten aikana selviteltiin, mitä kukin oli kirjoittanut tai jättänyt kirjoittamatta, oli uudelleen kirjoittanut ja jättänyt tallentamatta tai oli kirjoittanut ja ei muistanut, mille tikulle oli tallentanut. Jos oli tallentanut. Sanotaan, että mikään työ ei ole niin rasittava, kuin tekemätön työ. Siinä mielessä totta, että kirjan kirjoittamisen ollessa kesken mieli rekisteröi kaiken ”joutenolon” hukkaan heitetyksi kirjoittamisajaksi. Rentoutuminen laatusarja Emmerdalen parissa tuntui lintsaukselta ja lauantai-iltainen saunan jälkeinen kuistilla vilvoittelu oli tunnolliselle kirjoittajamielelle merkki hallitsemattomasta ajankäytöstä. Niinpä tekemätön työ todellakin muuttui stressiksi.Tuo negatiivinen stressi yhdistettynä positiiviseen stressiin johti kuitenkin pikkuhiljaa lopputulokseen, jossa kirja alkoi näyttäytyä omana kokonaisuutenaan, palaset loksahtelivat paikoilleen ja oli mahdollista surutta heittää pois kaikki sellainen, joka ei tuntunut sopivan kokonaisuuteen. On uskomatonta, miten monen ihmisen ammattitaitoa ja avuksi olemisen tahtoa yhden pienen kirjan ympärille kertyy! Kadonneiden tiedostojen etsintä, unohtuneiden muistitikkujen löytäminen, paniikkioireisen kirjoittajan rauhoittelu ja väsyneen pohdiskelijan kahvittaminen olivat tälläisiä inhimillisen myötätunnon osoituksia, joista lämmin kiitos kaikille asianosaisille. Halausten kera. Kirja on nyt luettavissa ja lähtenyt elämään omaa elämäänsä maailman tuuliin. Keski-ikäiset naiset ovat päästäneet irti vanhoista ja menneistä ajatuksista, laittaneet muillekin mietintään uusia ja kehittämisen arvoisia pohdintoja ja tuulettavat ainakin keskenään tehdyn työn keventämää olemusta kesää odottaen.