Kesähulluttelu huipussaan
Istun ystävien kanssa kesäravintolan terassilla, on iltapäivä ja hillitön helle. Olimme matkanneet ensin autolla, sitten pienen merimatkan mukavalla pikkupurkilla ja päätyneet kauniille merisaarelle. Upeaa suomimaisema- merirantaa männynkäpyineen, valkoista hiekkaa ja paljon erikokoisia kiehtovia kiviä ranta täynnä.
Olimme syöneet kylmälaukku eväät, juoneet lasit kuohuvaa ja vain nauttineet. Eräs ystäväni totesi, että paljon huonommilla rannoillakin on tullut Kreikassa päivää paistateltua, parin sadan muun auringonpalvojan kanssa. Lokit ja muutama muu lintu olivat ne tämän merenrannan ainoat kansoittajat meidän lisäksemme. Upeaa.
Patikkapolku merenrannalta muuttuu kalastajakylää lähestyttäessä idyllisiksi puuaitojen reunustamiksi pikkukujiksi, joiden varrella villiintyneet omenapuut ja punaisia viinimarjoja notkuvat pensaat varjostavat pikkuruutuisia värikkäiden talojen ikkunoita. Tunnelma on ainutlaatuinen, ja paikka omalaatuinen.
Takaisin terassille. Kylmää juomaa ja pitsaa tarjoiltiin saarituristeille, viereisessä pöydässä brittiperhe odotteli laivan lähtöä jäätöillä varustautuneena. Istun selkä merelle päin, ystäväni katselevat helteisen utuisena heilahtelevaa kivikkoista merenrantaa. Brittinainen alkaa tirskahdella ja osoittelee viinilasillaan kohti rantaa. Käännyn katsomaan, mitä mielenkiintoista rannalla tapahtuu. Ja tapahtuuhan siellä !
Neljänhengen miesseurue on päättänyt mennä uimaan. Alkoholijuomia on tullut nautituksi kuumuudessa ja pyöreät, vihreän levän liukastamat rantakivet muodostavat varsinaisen haasteen uimasyvyyteen pyrkiville urhoille. Uimaan mennään nakuna tai kalsareissa, ehkä uiminen ei ole kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin, niin että olisi uimahousut tulleet mukaan.
Ensimmäisenä menevä mies luiskahtaa muutaman kerran vaarallisen näköisesti sivulle polvenkorkuiseen veteen ja käykin sitten polvilleen ja jatkaa nelinkontin eteenpäin kivien päällä takapuoli (ja jokin muukin) vilkkuen. Terassiyleisö seuraa tilannetta mielenkiinnolla, sanoisinko varsin intensiivisesti. Seuraavana tuleva herra on rusketusraidoilla varustettu ja kokeilee etenemistä kyykkyasennossa tukea hakien sopivasti kohdalle sattuvista kivistä. Aina vaan ei satu kivi kohdalle, ja yleisön ”voi kamalaa” lausahdusten saattelemana mies köllähtää muutaman kerran sivuttain veteen sieltä kuitenkin reippaasti ylösnousten ja matkantekoa kohti syvyyttä jatkaen. Naurattaa ja hirvittää. Toivon todella, että mustelmia kummempia kolhuja ei tule.
Kalsarit jalassaan pitäneet kaverukset jättävätkin uimaleikin kesken tovereidensa ponnisteluja seuratessaan ja kääntyvät polvenkorkuisesta vedestä ja niljakkailta kiviltä rannalle takaisin kannustushuutoja karjahdellen. Hauskaa on.
Ja oikeasti herrojen uimareissu päättyi ihan hyvin ja tylsä laivanodotteluhetki terassilla muuttui jännittäväksi ja hilpeäksi kesätuokioksi. Tilanteen kruunasi mielestäni ensimmäisenä veteen könynneen miehen onnistunut sukellus isomman kiven päältä syvään veteen. Mies kiipesi kivelle käsiä apunaan käyttäen, kyykistyi hyppyasentoon asettaen kädet kasvojen eteen ”nokaksi”, notkahdutti polviaan sopivaa asentoa etsien muutaman kerran ja loiskautti hienosti mahaplätsin veteen. Niin että ”kulkuset” kesäillassa heilahtivat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti